Idety

Kirpakka talvipakkanen nipisteli poskissa, kun talutin Iidan maneesiin. Pakkanen oli purrut tamman ihon alle ja mietin jo sulkiessani maneesin ovia, saisimmeko tänään mitään aikaiseksi. Pysäytin mustanruunikon uran sisäpuolelle ja kapusin nopeasti satulaan. Iida oli heti menossa uralle, eikä malttanut odottaa. Kävelimme reippaan viisi minuuttia ennen kuin kokosin ohjat tuntumalle ja siirsin vauhdikkaan tamman raviin. Hain Iidaa kuulolle tekemällä kahdeksikkoa ja pitämällä sen koko ajan kiireisenä. Alkumetreillä se tuntui vain todella vaikealta, kun tamma puski kaikkia apuja vastaan.

Eipä se Iida tuntunut kuuntelevan, kun aloin harjoitella sulkuja ja avoja, mutta saatiin me siinä edes jotain tulosta aikaan. Pakkasesta huolimatta hiki virtasi jo siinä vaiheessa selkääni pitkin, kun siirsin tamman käyntiin. Ensin tein pysähdyksiä ja paljon voltteja. Iida selkeästi olisi laittanut isomman vaihteen jo päälle. Yritin kaikin keinoin pitää tamman menohalut kurissa ja onnistuttuani niissä edes puoliksi, päätin nostaa hieman laukkaa. Mikäli Iida ei olisi aivan nutipää, tekisimme enemmänkin työskentelyä kyseisessä askellajissa.

Olin jo useita kertoja nähnyt kuinka paremmat ratsastajat saivat Iidasta hienot GP-tason liikkeet esille. Itse vasta opettelin tamman komentoja, joten en edes vielä yrittänyt saada Iidaa taipumaan piaffeen tai passageen tai edes piruetteihin. Laukkaa aloitin työstään ensin sillä, että tein siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin. Siitä hiljalleen nostin ensin ympyrän verran laukkaa – johon Iida tahtoi suorastaan singahtaa. Työstin lopulta laukkaa myös kahdeksikolla laukanvaihdon kanssa. Alkuun vaihtoihin sain vastaukseksi takajalkojen ilmaveiviä. Melkein jo murahtelin tamman mielenosoituksille.

Huomasin selvästi Iidan vastustavan tänään vastalaukan tekemistä. Laukatessani ilman laukanvaihtoa kokorataleikkaata, ilmestyi tulevaan nurkkaan näkymätön mörkö. Mörön kurkistaessa mistä lie, väisti Iida yllättäen nurkkaa äkkipysähdyksellä ja yrityksellä singahtaa toiseen päätyyn maneesia. Siinä vaiheessa suustani pääsi pari sopimatonta sanaa ja itsepäisesti pyrin ratsastamaan Iidan takaisin nurkkaan. Sen jälkeen työstinkin laukkaa paljon kyseisessä nurkassa ja yritin pitää Iidan muuten kiireisenä. Laukassa tein vaihtoja, taivutin sisään ja ulos sekä tein myös hieman väistöjä. Eihän meidän suorituksemme varmastikaan näyttänyt ulkopuolisen silmin priimalta.

Saatuani Iidasta irti edes kohtuullista suoritusta, annoin sen kävellä hetken aikaa. Sen jälkeen teimme käynnissä vielä takaosakäännöksiä ja väistöjä. Ne pitivät tamman hyvin kiireisenä ja loppujen lopuksi turha nurkan kyttäys ja pelleily lievenivät huomattavasti. Taputinkin tammaa hyvästä työstä kaulalle, kun siirsin sen vielä kerran viimeiseen raviin. Tuntumaa pidin hieman löysemmällä keventäessäni tamman kanssa. Kokonaan en uskaltanut päästää, ehkä tamma keksisi jälleen jonkin mörön jossain.

Loppuravien jälkeen huokaisin syvään ja annoin Iidalle pitkät ohjat. Kiersin ensin selästä käsin maneesin kolmisen kertaa ympäri ennen kuin laskeuduin alas selästä. Löysäsin koulusatulan vyötä reiällä ja nostin jalustimet ylös. Sen jälkeen kävelytin tammaa vielä kymmenen minuutin ajan maneesissa. Oli mukava nähdä, että kaikesta huolimatta myös Iidalle oli noussut pieni hiki klipatulle karvapeitteelle. Työ ei siis ollut ollenkaan turhaa. Taputin vielä kerran tamman kaulaa ennen kuin talutin sen takaisin talliin. Saatuani Iidalta varusteet pois, vein ne paikoilleni ja hain tammalle palkkioksi vielä pari porkkanaa.

"Jes, hienoa Mika.” kehuin ratsastajaa, joka sai haluamastani asiasta kiinni. “Nyt kun se keskittyy suhun eikä jää kyttäämään kaikkia kulmia, sä voit hiljalleen lähteä vaatimaan siltä lisää. Kokoa sitä ihan rauhassa niin että laukan aktiivisuus säilyy ja kun se tuntuu rennolta ja hyvältä, tule tämä sama tehtävä uudelleen. Kun sä ratsastat sulkua, tuu ihan samalla mutta laukanvaihdoissa paineista sitä hieman, ettei se kadota laukan rytmiä ja aktiivisuutta tyystin.” opastin ratsastajaa. Nyt kun Mika ylitti alkuvalmennuksen kankeudet tamman kanssa, hän pääsi vaikuttamaan hevoseen huomattavasti paremmin ja ratsukon yhteistyö oli huomattavasti sulavampaa. Kun sulkuväistöt ja siihen yhdistetyt laukanvaihdot saatiin hyvälle mallille, keskityimme loppuvalmennuksen hevosen rentouteen. Ravia työstäessä keskityimme siihen, että hevonen sai kulkea hieman vapaammassa muodossa nenä edellä, sillä Mikan mukaan tammalla oli ollut viime aikoina hieman ongelmia hyvän työskentelymuodon löytämisen kanssa.